Koukkaus itään

Reservivänrikki Repo miehineen pahamaineisessa kenttävartiossa, jossa ruumiita syntyy kuin hylsyjä ja jossa eloonjääneiltä tahtoo järjen valo sammua.Sotakamreeri tykittää tarinaa tuttuun malliin Eletään sotasyksyä 1943. Reservivänrikki Santeri Revolla on takanaan monta raskasta sotavuotta, joiden raskain kokemus oli verinen ja vetinen joenylitys suoraan surman suuhun, venäläisten bunkkerikyliin. Kovat kokemukset tunkevat Revon uniin ja purkautuvat äisenä huutona, joka karmii Revon miesten selkäpiitä. Nyt on Revolla miehineen edessä sodan vaativin tehtävä. Kesken luvatun levon heidät lähetetään kauas pohjoiseen vapauttamaan toinen joukkue Suonteleen pikkukylän kenttävartiosta. Tästä kenttävartiosta liikkuu karmeita huhuja: siellä ruumiita syntyy kuin hylsyjä ja eloonjääneiltä tahtoo järjen valo sammua...  Kohtaloaan hiljaa sadatellen Repo nousee miehineen kuorma-autoon matkalle kohti tuntematonta. Jo matka on täynnä vaaroja, mutta pahin häämöttää vielä edessä. Onneksi Revolla on apunaan joukkue kovia sällejä: ylikersantti Kuikka, siviilissä sekatyömies ja ilman aliupseerikoulua ylennetty kovien otteiden erikoismies, Käen kaksimetriset jättiläisveljekset ja Isotalo, joka ei niin pahaa paikkaa tiedäkään ettei sinne voisi repullista herkkuja mukanaan viedä.

Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli tuotteliaimpia suomalaisia sotakirjailijoita. Hän osallistui 17-vuotiaana talvisotaan ja taisteli jatkosodassa ja Lapin sodassa. Hänelle myönnettiin sotakamreerin arvonimi 1982. Siviilissä Lehväslaiho työskenteli merimiehenä, kauppiaana ja tietyömailla toimistoesimiehenä. Pitkän kirjailijanuransa aikana hän kirjoitti yhteensä 45 sotaromaania, joista ensimmäinen Panssarisotaa ilmestyi 1958 ja viimeinen Korven peura 2012.