Kairanmaan sota

Sotakamreerin 35. kirjassa Sallasta liikkeelle lähtevän sissiosasto Karhun kohteena on lentokenttä ja venäläisten uusi kenttävartio. Taistelu on ankaraa ja yllätyksiä on luvassa jo alkumatkasta.Romaanissa on sotasyksy vuonna 1943. Sallan kirkonkylästä lähtee liikkeelle sissivääpeli Tikan johtama 40-miehinen sissiosasto Karhu. Tavoitteena on lentokenttä ja venäläisten uusi kenttävartio, josta kolme vankia on kertonut jokainen tosin eri tavalla. Karhun miehet ovat tosisissejä, kaiken maailman sällejä kautta Suomen, muutamat jo talvisodan taistelut yhdessä kokeneita kavereita. Joukon rehjuisin ja suurikokoisin on sissiylikersantti ja osasto Karhun toisen ryhmän johtaja Ville Peura, monien kahakoiden ja taisteluiden mies. Käskyt miehet täyttävät loppuun asti, olkootpa käskyt kuinka kimurantteja tahansa. Miehet taistelevat vaikka purnaavat, yhdessä palelevat, ryömivät soilla ja uivat jäisissä vesissä. Yöllä miehet kiipeävät kolmen kuorma-auton lavalle. Autokyyti vie Vuorijärvelle, sieltä kävellen Tuntsajoen rantaan, siitä yli ja kairaan. Mutta venäläiset eivät ole toimettomia, ja yllätyksiä tapahtuu jo alkumatkasta. Paluumatkalla partion tehtävänä on etsiä ja tuhota uuden kenttävartion korsut. Ennen sitä kuolema niittää jo joukkoa, ja sota vain kovenee.

Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli tuotteliaimpia suomalaisia sotakirjailijoita. Hän osallistui 17-vuotiaana talvisotaan ja taisteli jatkosodassa ja Lapin sodassa. Hänelle myönnettiin sotakamreerin arvonimi 1982. Siviilissä Lehväslaiho työskenteli merimiehenä, kauppiaana ja tietyömailla toimistoesimiehenä. Pitkän kirjailijanuransa aikana hän kirjoitti yhteensä 45 sotaromaania, joista ensimmäinen Panssarisotaa ilmestyi 1958 ja viimeinen Korven peura 2012.