Ella Lapissa

Meidän luokkakuvamme oli Vuoden luokkakuva. Se taas oli yksinomaan Paten ansiota. Ilman hänen löytämäänsä mehiläispesää kuvasta olisi tullut varmasti ihan tavallinen. Hassu juttu, että mehiläiset sillä tavalla virkosivat keskellä talvea. Sen täytyi johtua siitä, että Pate oli pannut pesän patterin päälle.

"Raati kiittää erityisesti vauhdikasta tunnelmaa ja epätavanomaista asetelmaa, josta luokkakuvien tavanomainen jäykkyys on kaukana", luki palkintoraadin arvosteluissa, ja siksi me siis voitimme ulkomaanmatkan.

Ellan luokka on lähdössä ulkomaille. Kaikki ovat tietysti innoissaan, erityisesti opettaja, joka on aina unelmoinut näkevänsä täysikuun autiomaan yllä. Siksi kaikki ovatkin tietysti erityisen hämmästyneitä, kun koko porukka päätyykin ulkomaan sijasta Lappiin. Vielä enemmän kaikki hämmästyvät, kun joulupukki ja tonttujoukko saapuvat hakemaan heitä lentokentältä, ja kaikkein eniten kaikki hämmästyvät, kun opettaja kutsuu joulupukkia isäkseen.
- Miksi kutsutaan joulupukin lasta? kysyi Hanna. - Tontuksi, ehdotin minä. Me katsoimme opettajaa. Opettaja oli kuitenkin liian pitkä ollakseen tonttu. Haltijaksi hän oli kyllä oikean mittainen, mutta me kaikki tietysti tiesimme, että haltijat ovat kauniita. - Ehkä joulupukin lapsi on kili, arveli Tuukka. Meistä oli tosi hienoa, että meidän opettajamme oli joulupukin kili.

Kirkkonummelaisen Timo Parvelan lasten- ja nuortenkirjoja luetaan ympäri maailmaa, erityisesti Saksassa hänen suosionsa on valtaisaa. Parvela tunnetaan myös käsikirjoittajana sekä kolumnistina.