Lähdön aika

Emerituspiispa kertoo vaiheikkaasta viimeisestä työvuodestaan ja tapaamistaan ihmisistä. Hän pohtii myös omaa elämäänsä, vanhenemista ja eläkkeelle jäämistä.Kävelin tuomiokapituliin ja kirjoitin nimen alle eläkepaperiini. Perjantai, 13. päivä, vähän kello 13: n jälkeen. Pyysin notaaria diarioimaan kirjeeni, heti, please. Lähdön aika on ainutlaatuinen näköalapaikka piispan monipuoliseen toimenkuvaan kotikentällä ja kansainvälisissä tehtävissä. Viimeisenä työvuotenaan Eero Huovinen tapaa seurakuntalaisia, kirjailijoita, poliitikkoja, kardinaaleja ja arvostamiaan maallisia ihmisiä. Hän lukee, rukoilee ja pohtii teologiaa, kamppailee Jumalan kanssa, saarnaa, kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä. Kirkon sisällä myrskyää Huovinen etsii sitä, mikä kestää.Kirja raottaa myös piispa Eero Huovisen persoonallista elämää. Hänellä on voimassa oleva rekkakuskin ajokortti, ja hän viihtyy saunan lauteilla luotettavien ystäviensä kanssa. Miten säilyttää vapaus ja poikamaisuus, kun virka käy vaativaksi?  Stadin kundi pakenee mielellään Lapin lumille ja hirvimetsälle. Nyt on edessä eläkevuosien vapaus ja epävarmuus. Vielä on kolme toivetta: Haluan elää, pysyä terveenä ja päästä taivaaseen. ArvosteluotteitaKirja on intiimi ja avoin, syvällinen ja raaka, päiväkirja ja muistelmateos.  -- Huovinen kirjoittaa selkeästi ja tenhoavasti, suoraan lukijan sisään, sydämeen asti. Juha Vähäkangas, KalevaHuovinen on analyyttinen sanankäyttäjä, harkitseva ja punnitseva. Hänen tapansa perustuu syvä-ajatteluun ja vasta sen jälkeen asioiden ilmaisuun. Niinpä tuloksena on vankkaa kannanottoa, mutta samalla myös ymmärtämystä toisinajattelijoita kohtaan. Risto Kormilainen, Rauhan tervehdys

Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, teologian tohtori Eero Huovinen (s. 1944) otti vastaan Helsingin piispan viran maaliskuussa 1991. Eläkkeelle hän siirtyi 31.8.2010. Huovinen on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja kirkollisena vaikuttajana. Vuosien mittaan hän on ollut kansakunnan ahdistuksen, kaipauksen ja toivon tulkki. Oppinut teologi on kiinnostunut monista asioista, mutta ylimalkaisiin vastauksiin hän ei halua tyytyä. Lukijan ja itsensä hän haastaa pohtimaan arjen ilmiöitä pintaa syvemmältä. Huovinen kirjoittaa elävästi ja omintakeisesti, äänessään huumoria ja lämpöä. Lähellä ihmistä – ja Jumalan läheisyyttä etsien. Huovisen teoksia ovat mm. Uusi ilo - Pääsiäisen evankeliumi (2014), Enkeli taivaan (2012), Lähdön aika (2010) ja Pitkä ilo (2002).