Tataarimyrsky

Historian oppikirjat muistavat valloittajat.
Mutta kuka muistaa ne, jotka seisoivat heidän tiellään?

Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi: Batu-kaanin hyökkäys Unkariin unkarilaisen ritarin silmin.
Suomen ja unkarin kielet ovat kaukaisia sukulaisia. Vuonna 1241 Unkari oli vähällä kadota kartalta.
Idästä vyöryi aikansa pelätyin sotakoneisto. Vastassa oli lopulta yksi ritari ja kourallinen ihmisiä jäätyvän suon keskellä.
Hän taivutti rautaa paljain käsin. Kölnin turnajaisissa hän kohtasi Euroopan kuuluisimmat ritarit – ja voitti. Mutta siihen, mikä lähestyi idästä keväällä 1241, ei edes hän voinut valmistautua.
Nykypäivänä naisarkeologi löytää rakennustyömaan alta kupariheloitetun oven, jossa on Béla IV:n kaksoissinetti. Sen takana on suljettu lipas ja pergamentteja: Mátén pojan, ritari Detren, verellä kirjoittama kronikka vuodesta, jolloin Unkari ajautui tuhon partaalle.
Detre on 25-vuotias, Béla IV:n uskollinen vasalli. Hänen voimansa ja asetaitonsa ovat legendaariset. Gödin soiden ympäröimässä maavallilinnassa hänen sydämensä vangitsee kuitenkin ispaani Sebredin tytär Noémi. Muutamassa huolettomassa päivässä syttyy rakkaus, tulevaisuus hahmottuu ja Detre löytää aarteen, joka on kaikkia voittoja arvokkaampi.
Mutta Karpaattien tuolla puolen Batu-kaanin armeija on jo liikkeellä.
Tšingis-kaanin pojanpojan soturit eivät taistele ritarillisen kunnian sääntöjen mukaan. He ovat nopeita, kurinalaisia ja armottomia. He karttavat kaksintaisteluja, eivät säikähdä ylivoimaa, ja jokainen näennäinen perääntyminen on ansa. Kun Unkarin ylimykset ymmärtävät, mitä vastaan he taistelevat, kylät jo palavat, teitä reunustavat hautaamattomat ruumiit ja tuho saavuttaa myös Noémin.
Detren on nyt suojeltava kuningastaan, isänmaataan ja rakastamaansa naista. Hän jäljittää ryöstelevää ritaria, kulkee soiden ja poltetun maan halki, ui yöllä tulvivan Sajón yli, soluttautuu vangiksi naamioituneena mongolien leiriin ja näkee Muhin taistelun helvetissä, kuinka Unkarin ylpeä sotajoukko murskautuu.
Mutta Muhi on vasta alkua.
Kun Béla IV pakenee ja Batu-kaanin joukot tulvivat maahan, Detre palaa Gödin maavallilinnaan. Suon keskellä kourallinen sotilaita, talonpoikia, naisia ja lapsia vastustaa maailman pelätyintä sotakoneistoa. Ulkona: tuhannet mongolit, heittokoneet, palavat nuolet ja sotajuonet. Sisällä: haavoittuneet, hupeneva ruoka, pakkanen ja hiipuva toivo. Talven jäädyttäessä suon suojasta tulee vihollisen tie – ja kuolemanloukku.
Piiritys jatkuu kuukausia. Detre ymmärtää, ettei hän ehkä voi pelastaa linnaa, mutta hän voi estää sen asukkaiden rohkeutta, rakkautta ja uhrauksia katoamasta. Hän alkaa kirjoittaa, jotta vaikka he kaikki kaatuisivat, joku tietäisi, kuinka myrskyn tielle asettuneet ihmiset elivät ja kuolivat.
Tataarimyrsky ei ole etäinen ja kuiva kronikka mongolien hyökkäyksestä. Se on tositapahtumiin pohjautuva, elokuvallinen eepos rakkaudesta, veljesten uskollisuudesta, uhrautumisesta ja kansan tahdosta elää. Kuninkaiden ja kaanien, temppeliritarien ja nimettömien puolustajien kohtalot kietoutuvat yhteen, kun yksi keskiajan Euroopan tuhoisimmista sotaretkistä herää eloon yhden miehen silmin.
Jos rakastat henkeäsalpaavia taisteluja, uskottavaa keskiaikaa, sydäntä särkevää draamaa ja sankareita, jotka eivät polvistu edes toivon sammuttua, Detren kronikka pitää sinut otteessaan viimeiselle sivulle asti.
Historia muisti Béla IV:n ja Batu-kaanin nimet. Tataarimyrsky antaa kasvot ja äänen niille, jotka vuodattivat verensä näiden kahden nimen välissä.
Avaa kronikka ja astu vuoden 1241 Unkariin – maailmaan, jossa rakkaus, kunnia ja inhimillinen rohkeus kohtaavat kokonaisen imperiumin tuhoisan myrskyn.


The translation of this book was generated using an AI-based tool.