Lumikuningatar

Lumikuningatar (Snedronningen) on H. C. Andersenin kirjoittama satu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1845. Satu on pisimpiä Andersenin satuja, ja siitä on tehty lukuisia elokuva-, tv- ja teatterisovituksia (Frozen).


Tihulaisten kuningas valmistaa itselleen taikapeilin, joka tuo epäonnea hyville ihmisille. Tihulaisten käytössä peili kuitenkin särkyy ja sen tuhannet miljoonat pienet sirpaleet leviävät ympäri maailmaa. Nämä sirpaleet joutuvat ihmisten sydämiin jäädyttäen ne ja muuttaen heidät pahoiksi.


Vuosia myöhemmin pieni tyttö ja pieni poika, Gerda ja Kai, asuvat suuressa kaupungissa. Kain isoäiti kertoo lapsille legendan Lumikuningattaresta, joka hallitsee lumihiutaleita. Kesällä peilin sirpaleita joutuu Kain sydämeen ja silmiin. Kain luonne muuttuu: hänestä tulee ilkeä ja epäkohtelias. Hän tuhoaa hänen ja Gerdan istuttaman ruusupenkin, eikä välitä enää Gerdasta tai isoäidistään, koska pitää heitä rumina. Ainoa asia mitä hän pitää kauniina ovat lumihiutaleet.


Seuraavana talvena hän suuntaa kelkallaan markkinoille ja näkee suuren vaunun, jota Lumikuningatar ajaa ja seuraa häntä. Kaupungin ulkopuolella Lumikuningatar nostaa Kain vaunuunsa ja suutelee häntä kahdesti: ensimmäisellä kerralla puuduttaakseen hänet kylmältä ja toisella saadakseen hänet unohtamaan entisen elämänsä. Hän ei suutele Kaita kolmatta kertaa, koska se tappaisi hänet. Suudelmien seurauksensa Kai lähtee Lumikuningattaren mukaan.


Kun Gerda saapuu perille Lumikuningattaren linnaan hän kohtaa ongelmia, hänen on löydettävä Kai. lisäksi myös Kain on suoriudutttava palapelin ratkaisemisesta, jotta Lumikuningatar vapauttaisi hänet. Lopulta Gerda kuitenkin löytää Kain ja itkee kyyneleitä, jotka sulattavat sirpaleet pois. Sadun lopussa Kai ja Gerda palaavat kotiinsa aikuisina ja on jälleen kesä.