Lyyrillisiä runoelmia 1

Ainiaksko vaiennut on meiltä Armas säveles, Leivonen, ku syksymyrskyn teiltä Lensit lauluines? Eikö maa, joll' loisti aamus ynnä Päiväs kultavuo Nähdä saa, kuink' iltas sulle tyynnä Kultaruskon luo? Etkö muista Ruotsin ruususilta Metsää Pohjolan, Satakielten ihme-säveliltä Virttä rastahan? Siitä kuin sa meiltä läksit, suli Monen talven jää; Tuli kevät, laululinnut tuli -- Vaan et tullut sä. Ah! tääll' uinuu entis-lehtoloissa Yöt yht' armahat, Piilee pikku-kukkain silmikoissa Kyynel-pisarat: Kuin, kons' onnen aikaa muinoin vietit Koti-virrallas, Revontulta katsoit, runoja mietit, Poimit kukkias.