Mikä keisarin on

Havaintoja, tervettä epäilyä ja sovinnaisuuksien karttamista: vapaasti polveilevia fragmentteja uskonnosta, taiteesta, miehestä ja naisesta.

"Kirjailija raivaa uutta maata. Ei itselleen vaan perässä tulijoille: lukijoille. Kun he valtaavat viljelykset, hän jatkaa pakoaan eli pakkoaan edetä siihen korpeen, johon he eivät uskaltaudu."
Markku Envall ei kirjoita julistaakseen lukijoilleen totuutta, vaan ajattelun kantavia voimia ovat terve epäilys ja sovinnaisuuksien karttaminen. Yllättävätkin havainnot lähtevät liikkeelle läheltä: muistoista, kirjallisuudesta tai kohdatuista ihmisistä. Taide näkyy elämässä, elämä taiteessa.

Mikä keisarin on -teoksen fragmenteissa ajatukset risteävät ja polveilevat vapaasti. Yhteen koottuina niissä kohoaa tärkeäksi myös kokoelman kompositio: tekstien vaikutus kasvaa yhdistelyn ja vastakkainasettelun kautta. Aiheina ovat muiden muassa uskonto ja Jumala, miehen ja naisen suhde, taide ja kirjailijan työ. Envall kirjoittaa ennakkoluulottomasti myös talouden ja vallan mahdeista, joiden toiminta avautuu paljaimmilleen niiden käyttämästä kielestä.
Markku Envallin edellinen teos oli Tanssia neulankärjellä (2008). Pitkän aforismin ja pienoisesseiden välimaastoon sijoittuvien fragmenttien kirjoittamisen hän aloitti teoksessa Kieltä terävämpi giljotiini (2006).

Markku Envall (s. 1944 Hämeenlinna) on Helsingissä asuva filosofian tohtori, kirjallisuuden tutkija ja Finlandia-palkittu kirjailija. Envall on julkaissut tutkimuksia, esseitä, runoja, kuunnelmia, romaanin sekä aforismikokoelmia. Fragmentteja, jota voidaan pitää aforistiikan laajempana muotona, Envall julkaisi teoksessaan Kieltä terävämpi giljotiini (2006). Envallin väitöskirja Suomalainen aforismi - keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia (1987) käsittelee suomenkielistä aforismikirjallisuutta. Hän on myös toimittanut teoksen Aforismin vuosisata (1997), joka sisältää aforismeja 54 suomalaisen aforistikon tuotannosta.