Missä kuljimme kerran

”Jarl Widing tunsi kuin luukku olisi avautunut hänen sisimpäänsä. Yhtäkkiä hän näki itsensä lapsena ja nuorukaisena ja hän näki myös sen kaupungin joka oli kerran ollut. Ja hän ymmärsi ikävystymisen ja levottomuuden jotka vaivasivat hänen poikaansa Eccua ja tämän ystäviä. 


Uuden sukupolven maailma oli alun alkaen julma ja nopea ja illuusioita vailla. -- Uusi aika oli kaikkialla, koko kaupunki tuntui olevan rakenteilla, laajenemassa, kasvamassa, citius, altius, fortius, enemmän, enemmän, enemmän.”


Romaani maamme kohtalonhetkistä ja modernin Suomen synnystä sai Finlandia-palkinnon.


”Kjell Westön historiankäsitys on traagis-optimistinen.” – Karjalainen