Iloisia juttuja IV

Se on tietysti Suomessa, nimeltään 'Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiö'. Omistaa paljon suuria aluksia, nauttii suurenmoista valtioapua, ehdotonta luottamusta sekä koti- että ulkomailla j. n. e. Sellaisen mahtavan ja kuuluisan yhtiön pääkonttoriin Helsingissä menin kuulustelemaan matkasuuntia, piletinhintoja y. m. asiaan kuuluvia seikkoja. Paljo siellä oli tietävän näköisiä turpeita ukkoja ja näppäriä nuoria miehiä, mutta kun aloin kysymyksiäni esittää, ei niihin tiedetty vastata mitään. 'Ne herrat ovat aamiaisella nyt', sanottiin — ja olivatkin sillä tiellä ensimäisen viikon ajan, kun konttorissa kävin. En osannut koskaan tulla muuna aikana kuin juuri sen heidän 'aamiaisensa', tulinpa sinne sitte ennen tai jälkeen puolisen. Viimein kuitenkin osuin paikalle sellaisella ajalla, jolloin varsinainen asiantuntija piti 'aamiaisen' väliä. Oli pitkä, synkeäsilmäinen nuori mies ja kärsivällisesti kuunteli kyselyjäni. Paha vaan, ettei hän katsonut tarpeelliseksi niihin vastata.