Swing Time
-
- ¥2,200
-
- ¥2,200
発行者による作品情報
"Vahva, monitahoinen romaani... Rikas ja kiehtova..." – Publishers Weekly
Zadie Smithin kunnianhimoinen, runsas romaani Swing Time vie lukijaa monikulttuurisesta Lontoosta rujonkauniiseen Afrikkaan.
Kaksi maitosuklaan väristä tyttöä haaveilee tulevansa tanssijaksi, mutta vain toisella, Traceylla, on siihen lahjoja. Köyhyyden kierre ei vain katkea; lyhyen tanssijanuran jälkeen vuokrakasarmit sulkevat Traceyn taas sisäänsä. Nimettömäksi jäävällä kertojalla on ideoita, sosiaalista omaatuntoa ja vapaus lähteä. Monirotuisen Lontoon svengaavasta ilmapiiristä hän siirtyy poptähden tiimissä Länsi-Afrikkaan perustamaan tytöille koulua. Tyttöjen välinen ystävyys särkyy, mutta toisistaan he eivät irti pääse. Säkenöivä ja syvästi inhimillinen Swing Time on romaani ystävyyden voimasta, musiikista yli rajojen ja sitkeistä juurista, jotka ankkuroivat ihmisen aikaansa ja omaan itseensä.
Zadie Smith (s. 1975) on brittikirjailija, joka tunnetaan Lontoon NW-alueelle sijoittuvista urbaaneista, monikulttuurisista ja sosiaalisesti tarkkanäköisistä romaaneistaan. Zadie Smith debytoi hämmentävän kypsällä ja herkkävaistoisella romaanillaan Valkoiset hampaat (suom. 2001). Terävä, lontoolaista juutalaisyhteisöä tarkasteleva Nimikirjoitusmies suomennettiin vuonna 2004. Täyteläisen moniääninen Kauneudesta (suom. 2006) palkittiin mm. Orange-palkinnolla ja Man Booker -ehdokkuudella. Kokeileva Risteymiä (suom. 2013) on pirstaleisen modernin maailman kuvaus ja Smithin neljäs romaani.
Zadie Smith perheineen asuu vuoroin Lontoossa, vuoroin New Yorkissa.
PUBLISHERS WEEKLY
At a dance class offered in a local church in London in the early 1980s, two brown girls recognize themselves in one another and become friends. Tracey has a sassy white mum, a black father in prison, and a pink Barbie sports car. The other girl, the narrator of Smith's (NW) powerful and complex novel, remains unnamed. Although she lives in the same public housing as Tracey, she's being raised among books and protests by an intellectual black feminist mother and a demure white father. As with Smith's previous work, the nuances of race relations are both subtle and explicit, not the focus of the book and yet informing every interaction. The girls both love dancing, but this commonality reflects their differences more than their similarities. Whereas Tracey's physical grace is confident and intuitive, the narrator is drawn to something more ephemeral: "a dancer was a man from nowhere, without parents or siblings, without a nation or people, without obligations of any kind, and this was exactly the quality I loved," she thinks. The book tracks the girls as they move in different directions through adolescence and the final, abrupt fissures of their affection; it also follows the narrator into adulthood, where she works for a decade as the personal assistant to a world-famous (white) pop star named Aimee. In this role, she's able to embody what she admired about dancers as a child: she travels constantly, rarely sees her mother, and has lost touch with everyone other than her employer. Once Aimee begins to build a girls' school in an unnamed Muslim West African country, the novel alternates between that world and the London of the girls' youth. In both places, poverty is a daily struggle and the juxtaposition makes for poignant parallels and contrasts. Though some of the later chapters seem unnecessarily protracted, the story is rich and absorbing, especially when it highlights Smith's ever-brilliant perspective on pop culture.
