Wallenstein 1

Schillerin Wallenstein-trilogia avautuu juhlallisella esipuheella ja Weimarin teatterille kirjoitetulla prologilla, jotka kohottavat näyttämötaiteen korkeaksi tehtäväksi ja johdattavat kolmikymmenvuotisen sodan jälkeisen Euroopan levottomaan murrokseen. Wallenstein, sodan maineikas mutta ristiriitainen sotapäällikkö, nähdään historiallista mainettaan inhimillisemmin, yksityisen kohtalon ja aikakauden poliittisen sekasorron keskellä. Ensimmäiset kohtaukset vievät suoraan sotaleiriin, jossa nälkä, ryöstely, kurittomuus ja värikäs rehentely paljastavat sodan raaistaman arjen. Talonpoika, sotilaat, kaupustelijatar, jääkärit, kroaatit ja ratsuväenaliupseerit muodostavat elävän kuvan armeijasta, jonka vapaudenkaipuu, kunnianhimo ja väkivalta kietoutuvat toisiinsa. Leirissä puhe kiertyy Pilsenin tapahtumiin, Friedlandin joukkioiden loistoon ja epäluottamukseen, joka kasvaa Wienin hovin juonien varjossa. Rekryytin kohtaloa käsitellään kuin kauppatavarana, ja sotilasura näyttäytyy sekä yhteiskunnallisena nousuna että moraalisena vaarana. Kapusiinimunkin kiivas saarna paljastaa armeijan hengellisen rappion, mutta myös uskonnollisen paatoksen ja sotilaallisen itsekyllän törmäyksen. Wallensteinin hovissa ennusmerkit, kirjeet ja hovipiirin keskustelut syventävät kohtalon tuntua: Wienin kylmenneet tuulet, syytökset vallan väärinkäytöstä ja uskollisuuden murtuminen uhkaavat hänen asemaansa. Herttuattaren, Terzkyn, Theklan ja Max Piccolominin kautta henkilökohtaiset siteet asettuvat vastakkain lähestyvän valtataistelun kanssa, kun Wallenstein puhuu kaksimielisesti, tavoittelee Saksan suojelijan roolia ja antaa ymmärtää hallitsevansa tilanteen – vaikka petoksen ja romahduksen varjo jo kasvaa hänen ylleen. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.