Kontion sissit

Kapteeni Kontiolla on komennossaan hyvinkin kokenut sissikomppania. Syksyllä 1943 Vienan korpirintamalla hän saa käskyn tuhota venäläisten viiden taistelukorsun laajuisen kenttävartion. Kohteeseen edetään yön pimeyden turvin, mutta toisiaan seuraavat kahakat ja kantapäille väistämättä tallova kuolema kasvattavat tappioita molemmin puolin.Kontion luottosissit, joihin kuuluvat vääpeli Kesti, kolttatiedustelija Rahkan Matti sekä Rytkösen järkälemäiset veljekset, raivaavat tietä yhtämittaisilla tuli-iskuillaan. Vihollisen korsut lennätetään taivaan tuuliin, mutta paluumatkasta muodostuu verisohjoinen helvetti. Kahden viikon kiivaiden taistelujen jälkeen tukikohtaansa palaavasta joukosta on jäljellä vain riekaleiset rippeet.Voimainkoitoksista ehjin nahoin selvinnyt korpikarhu Kesti pyyhkii verta parrastaan, tähystää kohti idän synkkiä metsiä ja sanoo, lähinnä kai itselleen: Ei jumaliste, ei koskaan enää Isä Jumala siunaa ikiuneen soturisi, jotka sinne jäivät. Lopeta sodat ja verilöylyt ja anna kansoille rauha Reino Lehväslaiho kertoo raudanlujien sissiensä vaiheista tinkimättömän todentuntuisesti. Kontion sissit on sotakirjallisuutemme ehdotonta huippua, timantinkova korpisotakuvaus.

Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli tuotteliaimpia suomalaisia sotakirjailijoita. Hän osallistui 17-vuotiaana talvisotaan ja taisteli jatkosodassa ja Lapin sodassa. Hänelle myönnettiin sotakamreerin arvonimi 1982. Siviilissä Lehväslaiho työskenteli merimiehenä, kauppiaana ja tietyömailla toimistoesimiehenä. Pitkän kirjailijanuransa aikana hän kirjoitti yhteensä 45 sotaromaania, joista ensimmäinen Panssarisotaa ilmestyi 1958 ja viimeinen Korven peura 2012.