Parhain päin

Voiko johonkin parempaan uskoa - vai voiko sitä vain toivoa?



Helsingin entisen piispan viisaita mutta maanläheisiä sanoja elämästä ja siitä, miten armon voi löytää pienistä ja suurista asioista.

"Pessismisti ja optimisti minussa taistelevat. Pessismistillä näyttää olevan enemmän perusteluja puolellaan. Silti taistelen sen puolesta, että viimeinen sana ei jäisi pahalle eikä Perkeleelle. Parhain päin, meni sitten syteen tai saveen."

Huovisen tekstit liikkuvat pienistä arkisista havainnoista laajempiin hengellisiin ympyröihin ja palaavat siihen mikä on lähellä. Hyvä löytyy pikemminkin muista ihmisistä kuin omasta minästä. Kirjasta heijastuu ihmettelevä elämänasenne, nöyryys itseä suurempien asioiden edessä ja armon monimerkityksinen läsnäolo: armo muita ihmisiä kohtaan ja armo, jonka saamme Jumalalta tekemättä mitään sen ansaitaksemme.

Eero Huovinen toimi Helsingin piispana 1991-2010 ja sitä ennen Helsingin yliopistossa dogmatiikan professorina. Hänen kirjoituksissaan on lämmintä viisautta, kirpeitä havaintoja ja omintakeista huumoria. Hänen saarnansa tunnetaan mukaansatempaavina ja rohkaisevina. Huovinen tunnetaan myös pohdiskelevana yhteiskunnallisena keskustelijana.

Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, teologian tohtori Eero Huovinen (s. 1944) otti vastaan Helsingin piispan viran maaliskuussa 1991. Eläkkeelle hän siirtyi 31.8.2010. Huovinen on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja kirkollisena vaikuttajana. Vuosien mittaan hän on ollut kansakunnan ahdistuksen, kaipauksen ja toivon tulkki. Oppinut teologi on kiinnostunut monista asioista, mutta ylimalkaisiin vastauksiin hän ei halua tyytyä. Lukijan ja itsensä hän haastaa pohtimaan arjen ilmiöitä pintaa syvemmältä. Huovinen kirjoittaa elävästi ja omintakeisesti, äänessään huumoria ja lämpöä. Lähellä ihmistä – ja Jumalan läheisyyttä etsien. Huovisen teoksia ovat mm. Uusi ilo - Pääsiäisen evankeliumi (2014), Enkeli taivaan (2012), Lähdön aika (2010) ja Pitkä ilo (2002).