Tainaron
Postia toisesta kaupungista
-
- USD 18.99
-
- USD 18.99
Descripción editorial
Tainaron on Leena Krohnin läpimurtoteos. Se vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen, missä todistetaan ennennäkemättömiä metamorfooseja, nautitaan oudoista sattumista ja pohditaan olemassaolon mahdollisuuksia.
Tainaronin kirjeiden vastaanottaja jää nimettömäksi eikä hän koskaan vastaa niihin. Kirjeiden kirjoittaja on saapunut valkoisella laivalla tuliperäisellä vyöhykkeellä sijaitsevaan, alati muuttuvaan Tainaroniin, mutta hän ei muista miksi. Hän potee koti-ikävää, mutta lumoutuu myös uudesta seudusta ja sen eläjistä: Jäärästä, epäilyttävästä neiti Pumilionista, Liikkumattomasta, Kuningatarkimalaisesta, Tulikärpäsistä, Outojen holhoojasta...
Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta.
Syksyllä 2004 Tainaron julkaistiin USA:ssa ja se sai siellä fantasia- ja scifi-kirjallisuuden tuntijoiden piirissä haltioituneen vastaanoton. Se oli muun muassa ehdolla World Fantasy Award -palkinnon saajaksi vuonna 2005. Sähkökirjalaitoksessa on Inari Krohnin upea kuvitus ja kaksi alkuperäisestä teoksesta puuttunutta kirjettä.
PUBLISHERS WEEKLY
Handsomely embellished with Finnish State Prize winner Inari Krohn's provocative etchings and xylographies, this brief, lyrical epistolary meditation on life, love and death, nominated for the prestigious Finlandia Prize, is the first of modern fabulist Krohn's works published in the U.S. The "woman" whose 30 letters make up the novel has recently come on a white ship to Tainaron, an insect-city within a volcanic cone, but she's forgotten why. The "lover" she addresses over the sea never replies, and she eventually abandons hope of answers, instead ranging the city with arthropodic "friend" Longhorn, who provides unsettling insights into the cycle of birth, change and absorption into new life. As summer fades to autumn and implacable winter nears, the narrator falls half in love with sleep and its easeful twin, death. The spiral-nautilus emblem of Tainaron's flag reminds its letter-writing guest, smitten by the realization of mortality, of the sweet anguish in the unavoidable alliance between birth and death, a recollection of "the dead the gods." The author suggests no line divides language and music; her elegiac linguistic melodies enthrall the mind's ear, evoking as well bittersweet intimations of immortality more lovely, dangerous and disturbing than any realistic voice might utter.
