Marja-Liisa Vartio - kuin linnun kirkaisu

Marja-Liisa Vartio oli kirjailijana lakonisen ilmaisun tyylitaituri, mutta persoonana pidättyvän 1950-luvun vastakohta, kirjallisten piirien hämmentävä outolintu.Marja-Liisa Vartion (1924 1966) teokset ovat kirjallisuutemme hienostuneinta päänsisäisen todellisuuden kuvausta. Kommunikaation vaikeuden kuvaajana Vartio on monen kirjailijan esikuva, mutta tosielämässä hän ei jättänyt mietteitään tulkintojen varaan. Ensimmäisessä Vartio-elämäkerrassa hengittää kirjallisten piirien sensuelli luonnonlapsi, nainen, joka oli terävä suustaan ja tietoinen vetovoimastaan eikä tyytynyt 1950-luvun modernistien ironiaan. Hän näki ihmisten ja muotien läpi.Rikkonaiseen perheeseen syntynyt maalaistyttö etsi oikeaa kotia koko elämänsä. Elämäkerta avaa Marja-Liisa Vartion heittelehtiviä varhaisvuosia, kirjailijaksi kasvamista sodasta toipuvassa Helsingissä, eloisaa seuraelämää ja ystävyyttä Sylvi Kekkosen kanssa, sairauksia ja romaanien syntyä, sielunkumppanuutta ja arkea Paavo Haavikon kanssa sekä yllättävää kuolemaa, jota vielä seurasi postuumi teos Hänen olivat linnut.Arvosteluotteita Marja-Liisa Vartiota ei enää voi kiittää, mutta hänen elämästään ja kirjoistaan kirjoittanutta Helena Ruuskaa voi. Mielestäni Kuin linnun kirkaisu kuuluu vuoden kirjallisiin kohokohtiin. Maijaliisa Dieckmann, Uusimaa Hieno aloitus, lukija on heti myyty.   Kuva Marja-Liisasta, kiihkeästä ja särmikkäästä naisesta on moniulotteinen ja eloisa. Ruuska ei kaihda kertoa sellaisiakaan asioita, jotka eivät mairittele kohdetta. Sinikka Klemettilä, et-lehtiKuin linnun kirkaisu on vaikuttava, paikoin hyvältä romaanilta maistuva elämäkerta. Raili Kettunen, Kotimaa Tänä keväänä julkaistu, Vartion tuotannosta väitelleen Helena Ruuskan kirjoittama elämäkerta tuo huomionarvoisen ja henkilönä kiinnostavan kirjailijan lähemmäs lukijoita. ( )     Lukijalle, joka ei vielä tunne Vartion teoksia tai tiedä hänen elämästään, teos on varmasti vielä rikkaampi, mutta myös aiheen tunteville elämänmakuinen, kiinnostava ja tuo paljon uutta esiin. Marja Nevalainen, Keskipohjanmaa Marja-Liisa Vartiossa savolainen kansanomaisuus yhdistyi hämmentävästi akateemiseen sivistykseen, omintakeiseen taiteelliseen näkemykseen ja kunnianhimoon. Vartion persoonallinen, myös eroottinen, karisma vaikutti hänet tunteneisiin.   ( ) Helena Ruuska on ( ) harkiten jättänyt kirjallisen tuotannon vähälle ja välttää ansat, joihin elämän ja teosten suhteissa helposti voi joutua.   ( ) Tulos on mieleenjäävä henkilökuva ( ) Pertti Lassila, Helsingin Sanomat on monia asioita, joissa Ruuska onnistuu. Hän luo uskottavasti illuusion, että näkökulma on Marja-Liisan.   ( ) Paljolti tämä illuusio syntyy siitä, että Ruuska osaa kirjoittaa sujuvasti, mutta itseään korostamatta. Se on elämäkerturille ehdoton avu. Lisäksi Ruuska on hienotunteinen. Esimerkiksi Vartion suhdetta omiin lapsiinsa ei juuri esitellä. Arvostan rajausta. Kulttuurihistoriallista ajankuvaa Ruuska synnyttää luontevasti. Henkilöt ovat riittävän eläviä. Tarja Pulli, Parnasso Ruuska ei silottele Vartiosta ristiriidatonta kirjailijakuvaa, vaan antaa paradoksien elää. Ruuska pitää myös eettisen välimatkan kohteeseensa, jolloin Vartion yksityisimpään elämään ei tunkeuduta. ( ) Helena Ruuska kirjoitti väitöskirjansa Vartion loistavasta Kaikki naiset näkevät unia-romaanista (1960), ja Ruuskan tietämys ja tuotannon tuntemus näkyy elämäkerrassa, jossa hän myös paikoitellen tulkitsee teoksia. Ruuska myös tekee laajempaa ajankuvaa modernistuvasta Suomesta ja sen elämäntavoista Kaisa Kurikka, Turun Sanomat

Tietokirjailija, filosofian tohtori Helena Ruuska syntyi vuonna 1958 Heinolassa, mutta muutti jo lapsena Helsingin Pukinmäkeen. Lapsuudenkodissa hyllyt notkuivat kirjojen painosta. Erityisen paljon kotiin oli kertynyt elämäkertoja. Niitä Ruuskan isä Heikki Klemola luki ja myös itse teki. Hän on kirjoittanut muun muassa elämäkerran urheilulegenda Lauri ”Tahko” Pihkalasta. Nuori Helena ei ymmärtänyt isänsä kiinnostusta urheilijoiden tai poliitikkojen sielunelämää kohtaan. Hän palvoi proosaa ja suuntasi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Sittemmin hän on kirjoittanut useita äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoja. Kirjoittamisesta tuli siis tyttärenkin työ. Vuonna 2010 Ruuska teki väitöskirjan suomalaisen modernistin Marja-Liisa Vartion teoksesta Kaikki naiset näkevät unia. Pian ilmestyi laajemmalle yleisölle suunnattu elämäkerta Marja Liisa Vartio - kuin linnun kirkaisu – ja se taisi muuttaa kaiken. Mikä oli aiemmin kiehtonut isää imaisi mukaansa myös tyttären. Ruuskaa alkoivat toden teolla kiehtoa elämäkerrat. ”Miksen keksinyt tätä aikaisemmin?” hän kysyykin itseltään ja toteaa aloittaneensa elämäkerturina varsin myöhään. ”Kenties ikä tuo kuitenkin perspektiiviä ja työhön tarvittavaa elämän ymmärrystä.” Helena Ruuska opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta Helsingin normaalilyseossa sekä kirjoittaa kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin. Hän on naimissa musiikkialan monitoimija Pekka Ruuskan kanssa, ja heillä on kaksi tytärtä. Kotona puhutaan paljon kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Aviomiestä tosin kiinnostaa enemmän nykyhetki ja Ruuskaa itseään taas menneet ajat. Hyvää vastapainoa kielen kanssa askarteluun tuovat tennis ja purjehtiminen, joka on pariskunnan yhteinen intohimo.