Uhrilauluja

Eino Leinon vuonna 1917 suomentama Rabindranath Tagoren hengellinen runous avaa suomalaiselle lukijalle poikkeuksellisen näkymän Bengalin ja koko Intian henkiseen perintöön. Tagore näyttäytyy siinä runoilijana, säveltäjänä ja kansallisena viisaana, jonka säkeet yhdistävät luonnon, rakkauden, rukouksen ja filosofisen syvyyden eläväksi lauluperinteeksi. Hänen runoutensa on samanaikaisesti hienostunutta ja kansanomaista, yksilön sisäistä kokemusta ja kokonaisen kulttuurin sielunilmaus. Kokoelman rukouslaulut, mietiskelyt ja odotuksen säkeet kuvaavat antautumista, nöyryyttä, puhtautta, kärsivällisyyttä ja sisäistä vapautumista. Pyhyys ei nouse eristäytymisestä vaan arjen työstä, yhteisöllisyydestä ja ihmisten keskeltä. Tagoren lempeä, yksinkertainen ja universaali ääni tekee vieraasta tutun ja muuttaa kaipuun, luopumisen ja toivon ajatonta lohtua tarjoavaksi runoudeksi. Tämä on teos lukijalle, joka etsii klassisesta kirjallisuudesta henkistä syvyyttä, esteettistä herkkyyttä ja koskettavaa yhteyttä ihmisyyden ja ikuisuuden välillä. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.