Iloisia juttuja III

Suomen väljälahkeiset, valkoiset reservimiehen housut ennättivät jo sulkea syliinsä useamman kuin yhden parin kirjallisesti sivistyneitä ja kirjallisella kyvyllä varustettuja sääriä — taikka oikeastaan tämmöisellä sivistyksellä ja kyvyllä lahjoitettujen miesten sääriä. Suomalaisen yleisön luettavaksi on näet jo tätä ennen ilmestynyt niin hyvästi kirjoitettuja muistelmia minkä mistäkin reservikomppaniasta, ettei senlaatuinen kirjallisuus enää kaipaisi minulta mitään lisäystä. M***a kaikilla ihmisillä on omat heikkoutensa. Minä tahtoisin niin mielelläni kertoa sille pienelle Kaaprolle, joka joskus tulee sanomaan minua isoisäkseen, että minäkin olen ollut sotamiehenä, valmiina uhraamaan ensimäisen ja viimeisen veripisarani isänmaan ja valtaistuimen puolesta. Tahtoisin nähdä, kuinka tämän sankarisuvun kolmannella polvella silmät palaisivat, kun hänelle urhon äänellä lausuisin.