Maria Dundee eli Puolalaiset Tukholmassa

Kova länsituuli puhalsi Ruotsin saaristossa. Itämeressä, jossa, Elfsnabben'in ulkopuolella, eräs sotalaivasto majesteetillisesti liikkui aalloilla. Viidentoista laivan avaroiden ja kullattujen peräpeilien ylitse liehui Puolan lippu ja niiden kansilla vilisi kiiltäviin haarniskoihin ja höyhentöyhtöillä koristettuihin rauta-lakkeihin puettuja miehiä. Nuot suuret sotalaivat liikkuivat vitkalleen ja juhlallisesti, jota ei kuitenkaan aina seurannut järjestys ja täsmällisyys. Näytti siltä, kuin olisivat tuhlaavaisella komeudella varustetut sotalaivat halveksineet seurata rajoitettuja ja tarkkoja merisääntöjä, vaan vallattomasti tuulien ja aaltojen uhaksi keijuelivat vaikeassa kulkuväylässä sataman suulla, jossa ne, tavan takaa purjehtimaisillansa toistensa päälle, näyttivät yhtä vaarallisilta itsillensä, kuin sille maallekin, jota ne lähestyivät. Vähän matkan päässä puolalaisista sotalaivoista, seurasi tarkassa järjestyksessä ja hyvin arvatuilla liikkeillä, kaksitoista suurta Dantsigilaista laivaa, varustettuina sodan uhkaavilla tarpeilla, kuitenkaan sen loistolla komeilematta. Hyvin miehitettyinä, vaikka ainoasti yksinkertaisesti puetuilla merimiehillä, kiitivät ne terävästi tuimaan vastatuuleen erinomaisella vakavuudella ja tanakkuudella, ja saivat sentähden meren-oloihin tottuneelta paljon enemmän kunnioitusta, kuin prameat edelläkävijänsä. Yksi uhkeista puolalaisista purjehtijoista, ja juuri komein ja suurin, oli vähän eronnut muusta laivastosta, ja halvensi itseänsä ajamaan takaa pientä saaristo-jahtia, joka, revityin purjein ja sangen turmeltuneessa tilassa, kuitenkin koki kaikin voimin päästä pakoon.