Kremlin jalanjäljet

Suomen poliittinen historia saa uutta sisältöä Rusiin kohdistuneen perättömän vakoiluepäilyn ruumiinavauksesta, käytössä uusia lähteitä!

Syksyllä 2002 julkisuuteen vuoti tietoja Suojelupoliisin aloittamasta maanpetostutkinnasta. Televisioruudut täyttyivät Itä-Saksan lipusta ja professori Alpo Rusin kuvasta. Poliittisissa piireissä oli asiasta juoruttu jo kuukausia. Totuus oli hautautua mediakohuun, mikä oli lainvastaisen vuodon tarkoituskin.

Kremlin jalanjäljet tekee vakoilukohun ruumiinavauksen. Todistetuista vakoilutapauksista vaiettiin, koska niistä jäljet johtivat Kremliin ja Suomen valtiojohtoon. Saksan tiedustelun vastavakoilu arvioi luottamuksellisesti jo talvella 2003 Alpo Rusiin liitetyn perusteettomaksi osoittautuneen vakoiluepäilyn poliittiseksi ajojahdiksi.

Epäillyksi leimattu oli sotkettu Itä-Saksan ulkomaanvakoilun 1969 avaamaan tietolähteeseen, joka ei ollut epäilty. Kuka keksi nimetä Alpo Rusin vakoilijaksi? Ketkä antoivat perättömiä ilmiantoja? Miksi Supon poliittisia motiiveja ei epäilty? Oikeusoppineet ja poliitikot myötäilivät Supoa ja uhkailivat Rusin puolustajia. Vuonna 2009 Helsingin Hovioikeus tuomitsi kuitenkin valtion merkittäviin vahingonkorvauksiin.

Martti Ahtisaaren syrjäyttäminen Mäntyniemestä kytkeytyi Kalevi Sorsan menneisyyteen. Hän oli ollut KGB:n ”luottamuksellinen kontakti” vuodesta 1969 ja hävinnyt 1993 SDP:n esivaalissa KGB-yhteyksien paljastumisen takia. Kosto on rikoksen tavallisimpia motiiveja.

Kirjaa tehtäessä käytössä on ollut uusia lähteistä, mm. CIA:n salaisia raportteja ja aikalaislausuntoja.