Valikoima Jaakko Juteinin runoja

Ah! ett' aivun andais' myöden, kielen liikkuis kerkeästi, ettän toisin taitavasti edes unen varsin uuden, jonga näki, jonga tunsi itse kuohari Kuhainen. Mutta, mit' on huokaildava kauan toinda, taipumusta? asia on aljettava jutun juottehen ruveten. Tämä kuohari Kuhainen salvajana samovainen paljas-pää ja paksu-huuli, teki kerran kaiken päivän virkans' työtä vireästi veitsen verisen terällä, suolas', poltti syvät haavat. Koska varjo venyneeksi tuli päivän paetessa, kohta kuohari Kuhainen luunsa laskee laverille unen helmaan uupumahan että sitte sieramensa sahisivat sahan lailla.